TuomasTmisev Biokemiaan jotenkuten perehtynyt, filosofiasta kiinnostunut.

Hauntologia -- Menneiden tulevaisuuksien henki

  • Coco, HC Trävelleri
    Coco, HC Trävelleri

Hauntologia – Menneiden tulevaisuuksien henki

Charles Dickensin Joulutarinassa misantrooppia Ebenezer Scroogea riivavat kolmenlaiset aaveet; menneen, nykyisen ja tulevan. Näistä jokainen pyrkii jollain tapaa muuttamaan Ebenezerin asenteita. Menneiden joulujen henki pyrkii herättämään hyvien aikojen kaihon, nykyisten joulujen henki tämän hetkisen kärsimyksen ja tulevien joulujen henki tulevaisuudessa häämöttävän katastrofin. Viime hetkellä, kun Scrooge luule kuolevansa, jonne tulevien joulujen henki on hänet johdattanut, kokee hän katarsiksen (kirjaimellisesti) ja muuttaa tapansa.

Samalla tavalla hauntologian -- peräisin ranskalaisen filosofin Jacques Derridan “Marxin aaveita” käsittelevästä kirjasta vuodelta 1994. -- todellisuuskäsityksessä asioiden olemassaolo liittyy aina poissaoloihin, jotka edeltävät ja ympäröivät sitä. Nykyhetki on aina sotkeutuneena menneisyyteen ja tulevaisuuteen, joista molemmat ovat olemassa vain poissaolollaan ja nykyhetkeä arvioidaan vain vertaamalla sitä menneisyyteen ja sen myötä ennakoida tulevaisuutta.

>>Hauntologia on läheisessä suhteessa nostalgiaan, suruun, menetykseen ja poissaoloon mutta myös esimerkiksi jonkun kauan aikaa poissaolleen onnelliseen esiintuloon (kuten lapsuudenystävän kohtaaminen vuosien jälkeen loihtii esiin lapsuuden maailman). Myös tulevaisuutta kohtaan voidaan tuntea nostalgiaa, joten sekin kuuluu hauntologialle (“Tulevaisuus ei ole enää entisensä”)[a]>>

Mark Fischerin hauntologia puolestaan tarkoittaa kulttuurista hauntologiaa, kykenemättömyyttä kuvitella tulevaisuutta, koska menneisyyden haamut riivaavat nykyisyyttä. Tämä puolesta aiheuttaa kulttuurin hidastumisen (Loputtomat remaket). Yritämme elää tulevaisuutta menemällä menneisyyteen, mistä seuraa, etteivät ihmiset yritä ennustaa tulevaisuutta tai kuvitella uudenlaisia maailmoita[b]. Mark Fischer syyttää tästä neoliberalismia, joka vaatii nopeita ratkaisua ja jo toimivien ratkaisujen toistamista, mutta en itse ehkä menisi niin pitkälle. Toisaalta Zizekin yleinen kysymys on ”kykenemmekkö kuvittelemaan kapitalismin/markkinatalouden jälkeistä elämää?” Tyhjentävä vastaus tähän on ei, ainakin Hollywood -elokuvien osalta [c].

Vaikka teknologinen kehitys ei ole pysähtynyt, uudella teknologialla ei pyritä muuttamaan olemista. Tätä voi verrata orjatalouteen:

>>Kreikkalaisten ja roomalaisten teoreettinen tieto fysiikan peruslaeista oli korkealla tasolla. Heillä olisi ollut täydet edellytykset ottaa käyttöön vesimylly, tuulimylly, pyöräaura ja muita työtä säästäviä laitteita. Kreikkalaiset tunsivat jopa eräänlaisen turpiinin periaatteen, mutta sellaista käytettiin vain leluna tai fysiikan tuntien havaintovälineenä. Orjat tekivät työt - miksi siis keksiä työtä säästäviä koneita? [c]>>

Kaikki tarpeellinen olemassa oleva on jo keksitty, joten sitä täytyy vain hienosäätää.

Fredric Jameson totesi teoksessaan Postmodernismi, kuinka sitä värittää pastissi ja todellisuuden kriisi.

Unohtaessaan kyvyn kuvitella tulevaisuutta, ajaudutaan menneisyyden toistamiseen. Kiinnostus kohdistuu menneisyyden uudelleen elämiseen, nostalgiaan ja imitointiin. Suomalaisessa kontekstissa tätä parhaiten vastaisi varmaan DJ Ibusalin kappale Pilalla. Toistoa, imitointia (4:3 Kuvasuhde, 90-retro, karaoke) ja kyynisyyttä. Videon kuvauksessa lukee seuraavaa:

>> "Ibusalin lyriikat käsittelevät yksinäisyyttä, paikalleen jämähtämistä ja lyhytnäköisten valintojen tuomaa tyhjyyden tunnetta. Ehkä hieman synkkiäkin tekstejä sävyttää Ibusalin ironinen huumori. Karismaattisuuden takaavat matala lauluääni ja uskottavan elämänmakuiset tarinat."[e]>>

Toinen, joskin vanhempi ilmestynyt ilmiö on Vaporwave, jossa otetaan vanhaa mainosmusiikkia, hidastetaan se ja lätkäistään retroestetiikkaa ruudulle.

Oman ongelmansa retrosta ulospääsemiseen tuo loputtomiin jatkuvat tekijänoikeuden, jotka tekevät taiteilijoille mahdottomaksi käyttää tiettyjä konsepteja joko oikeusjutun pelossa tai ettei heillä yksinkertaisesti ole mahdollisuutta käyttää jo luotuja hahmoja halaamallaan tavalla. Toiseksi, sosiaalisen median keskittyminen muutamalle sivustolle, mitkä paisuvat eksponentiaalisesti käyttäjäkunnaltaan, ehdollistaa käyttäjät luomaan kitchimäistä sisältöä, koska mitä useampi ihminen niihin kykenee samaistumaan, sitä parempi. Tämä sama ongelma sitoutuu jo aiemmin mainittuun tekijänoikeuksiin; kun hahmot tunnistetaan, niillä voi taota rahaa, eikä niistä kannata luopua. Nämä yhdessä tekevät uuden taiteen luomisesta lähes mahdotonta. Boheemista tulee jo luoduilla figuureilla leikkivä aikuinen lapsi [f]

Ainostaan kuolemalla ja heräämällä uudestaan kykeni Ebenezer muuttamaan tapansa; tosin unessa, virtuaalisesti. Ibusalin toteaminen, miten kaikki pilaantuu ja muuttuu paskaksi, tarjoaa hedelmällisen maaperän jollekin uudelle.

--Viitteet--

[a] http://www.fluidi.org/aave/hauntology/

[b] https://youtu.be/gSvUqhZcbVg

[c] http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/ihminen/orjuus

[d] Poikkeuksiakin sääntöön löytyy, kuten Fallout -videopelisarjasta, joka keskittyy ydinsodan jälkeiseen maailmaan ja onnistuu täten tuomaan jotain uutta pöydälle. Keisarin legioona (Caesar’s legion) pyrkii luomaan uuden Rooman orjuuden ja kurin avulla, hyläten teknologian, koska se on tehnyt ihmiskunnasta heikon (Tässä näkyy vahvasti piirteitä Heideggerin ajattelusta). Uuden Kalifornian Tasavalta (New Californian Republic; NCR) pyrkii elvyttämään vanhan Yhdysvallan; demokratian, oikeusvaltionperiaatteen ja henkilökohtaisten vapauksien elvyttäminen. Brotherhood of Steel hamstraa edesmenneen maailman teknologiaa omaan käyttönsä, jottei se aiheuttaisi ongelmia väärissä käsissä, mutta kuitenkin käyttäen sitä vipuvartena neuvottelussa.

[e] https://youtu.be/CnUJUMpq48E

[f] Omien kokemuksieni mukaan. Toki minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sivustot pyrkivät olemaan lapsiystävällisempia, mutta tämä tehdään turha usein tyylillä "poistetaan ja jäädytetään kaikki aiempi sisältöä mikä ei sovi lapsille" luokkittelun sijasta; "Tämä on aikuisille ja tämä on lapsille". Vaikka näin ei pystyttäisi tekemään, niin silti teoriassa hyvää lapsiystävällistä sisältöä, joka mielyttää myös aikuisia voidaan tehdä, mutta tämä ei koskaan toteudu käytänössä. Youtube on tästä loistava esimerkki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset